ikava-hotellin-ylellisyytta-luksustahote

Talvi alkaa onneksi väistyä. Onko se teille lukijoille onneksi? Minulle se todellakin on! Pimeys vaatii veronsa unien muodossa, väsymys tuntuu koko kehossa. Odotan innolla sitä, kun aurinko paistaa aamulla töihin herätessäni! Ah, milloin se aika tulee? Jaksanko sitten herätä paremmin aamulla?

Talvessa on kuitenkin yksi hyvä puoli. Silloin ollaan kotona. Tai onko sekään hyvä puoli, mutta ainakin se on erilaista kuin kesäaikaan ja syksyllä ja keväällä, kun eletään niin aktiivisesti. Suomessa kaikki käpertyy talvella omiin kotihotelleihinsa. He käyvät töissä, syövät ja istuvat tai makaavat sohvalla telkkarin ääressä lopun iltaa. Mennään aikaisin nukkumaan vaikka uni ei tulisi, ollaan aamulla väsyneitä, otetaan päikkärit töiden jälkeen ennen salkkareita...

Tää on sitä hotellia! Ennen joulua nautinkin kotihotellistani. Koristan sen kauniiksi ja tunnelmalliseksi pesäksi, jossa vietän paljon aikaa. Teen siellä kivoja juttuja, jotka tosin poikkeaa siitä mitä oikeassa hotellissa tekisin. Leivon ja istun sohvalla lasten kanssa iltaisin, polttelen kynttilöitä ja odottelen joulun tuloa ja sen jälkeen kevään. Me ollaan kuin pumpulissa, pumpulihotellissa, väsyneet silmät kirveltävinä kaamoksesta, toimintatarmon hukanneena, unisena koko päivän. Onneksi kotona käy siivooja niin tämä onnistuu, muuten lasten sylittelyn sijaan täytyisi käyttää perjantai-ilta ja lauantai siivoukseen.

Pumpulihotelli sulkee pikkuhiljaa ovensa, kun helmikuun kevätaurinko alkaa paistaa enemmän. Silloin kun se häikäisee silmiä ja suorastaan huutaa, että kyllä se kevät ja kesä täältä vielä tulee! Se loppuu silloin, kun tarmo kolkuttelee ovelle iltaisin, raahaa väkisin ensin omalle pihalle sitten pulkkamäkeen ja vähitellen laskettelurinteeseen silmiä siristelemään. Kun auringon lämpö tuntuu iholla ja rinteen reunalla aukaistaan toppatakin vetskaria ja taretaan juoda eväskaakaota paljain käsin, kun kuunnellaan ensimmäisten vesitippojen tipahtelua, silloin pumpulihotelli on sulkenut lopullisesti ovensa. Se aukausee ne vasta syksyn tullen, hyvän tovin sadonkorjuun jälkeen.

Keväällä ja kesällä pumpulihotelli muuttuu aktiiviseksi touhun pesäksi, jossa tapahtuu jatkuvasti kaikkea, varsinkin kivaa. Vihreät versot kurkottelevat kohti aurinkoa niin että liimautuvat ikkunaan, multa alkaa tuoksahdella ja koira sotkea lankkulattiat. Lasten toppakengät kuivuvat joka yö pannuhuoneessa, iltaisin ulkona tuoksuu tuore puu ja sisällä kyläänpoikkeavalle naapurille keitetty kahvi. Pumpulihotelli muuttuu karavaanihotelliksi, joka lähtee kerran pari kuussa johonkin päin, mukanaan se perhe, joka sydäntalvena käpertyi unisena sohvalle. Nyt se perhe on elävä, se touhuaa ja tekee hyvää ruokaa, ajaa paljon autolla ja nukkuu kuukauden karavaanihotellissa.

Kesällä ei vierailla oikeissa hotelleissa ollenkaan, koska oma hotelli renkaiden päällä on paras ja rakkain. Talvella pumpulihotellista tehdään muutamia keikkoja oikeisiin hotelihuoneisiin, joissa aktivoidutaan ja käydään uimassa ja ulkona syömässä. 

Missä hotellissa sinä kävit viimeksi?